Euroopan muuttuva turvallisuusarkkitehtuuri

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on paitsi loukkaus suvereenin valtion koskemattomuuteen myös paluu aikaan, jonka uskoimme olevan Euroopassa takana päin.

Presidentti Putinin puheet etupiireistä, vaatimukset Naton laajenemisen lopettamisesta ja uhkailut ydinaseen käyttämisestä kertovat käsittämättömästä ajatuksesta palata vanhaan kylmän sodan aikaiseen kauhun ja voimapolitiikan aikaan. Paradoksaalista tilanteessa on, että Putinin sotaretki on jo nyt johtanut täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin mihin tällä julmalla sotilaallisen voiman käytöllä sanotaan pyrittävän. Kaiken tapahtuneen jälkeen Ukraina näkee itselleen vain yhden vaihtoehdon ja se on eurooppalainen elämäntapa.

Putin on onnistunut yhtenäistämään Euroopan. Suomi ja koko Euroopan unioni ovat antaneet yksituumaisen tukensa Ukrainalle.

Ukrainalle annetaan laajaa taloudellista, sotilaallista, kuin myös humanitaarista apua. EU on ollut yhtä yhtenäinen Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden kohdalla. Länsimaat ovat nousseet vahvasti puolustamaan rauhan ja ihmisoikeuksien arvoja. EU:n ja Yhdysvaltojen sopimat massiiviset talouspakotteet sulkevat Venäjän ja venäläiset yritykset kansainvälisen kaupankäynnin ulkopuolelle. 

Venäjän vastaisista pakotteista tulee niin pitkäaikaiset, että kaikki venäläiset tulevat kärsimään niistä merkittävästi. Heikkenevä talouskehitys aiheuttaa väistämättä laajaa tyytymättömyyttä Venäjän sisällä. Venäjä joutuu jälleen kerran hakemaan suhdettaan demokratiaan, sillä demokratian puute maassa yksi on keskeinen selittävä tekijä siihen hirveään sotaan, jota parhaillaan todistamme.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on nyt tosipaikan edessä. Suomi tukeutuu edelleen vahvaan ja uskottavaan omaan puolustukseen, jonka kulmakivenä on säilynyt yleinen asevelvollisuus. Puolustuksemme ytimessä on yleisen asevelvollisuuden mahdollistama 280 000 koulutetun sotilaan reservi, jota harva isokaan maa voi esittää. Olemme rakentaneet pitkäjänteisesti myös monipuolisia kumppanuuksia puolustuksen alalla. Suomelle Euroopan unioni on jäsenyyden alkuajoista lähtien ollut myös turvallisuusyhteisö; tänään vielä enemmän kuin kukaan runsas 20 vuotta sitten ajatteli. EU-yhteistyö kehittyy sekin mm. monipuolisten yhteisten kehityshankkeiden kautta. Pohjoismaista erityisesti Ruotsin kanssa Suomella on tiivis yhteistyö puolustuksen alalla. Myös Nato-kumppanuus on vahvistunut vuosi vuodelta. Yhteinen harjoittelu on lisännyt puolustusvoimiemme osaamista ja
varmistanut NATO-jäsenyysoption käyttömahdollisuuden omalta puoleltamme.

Suomen turvallisuusratkaisut on tehty huolella harkiten ja päämääränä on aina ollut Suomen ja suomalaisten turvallisuuden
varmistaminen. On valtionjohdon ja poliittisten päättäjien vastuulla olla kunkin ajan turvallisuuspoliittisen tilanteen tasalla ja tehdä tarvittavat analyysit sekä johtopäätökset. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttaa eurooppalaisia turvallisuusrakenteita ja antaa aiheen turvallisuuden peruspilarien päivittämiseen myös Suomessa. Päättäjien vastuulla on myös tiedostaa, että kaikkeen Suomen turvallisuuteen liittyvästä analyysistä ei voi pitää avointa seminaaria tai käydä ehtymätöntä twitter-keskustelua. Valtiovallan vastuulla on kuitenkin pitää kansalaiset ajan tasalla Suomen turvallisuusasemaan kohdistuvista haasteista ja niiden ratkaisukeinoista.

Nyt on tärkeää auttaa Ukrainaa rauhan ja maan suvereniteetin palauttamisessa. Uudessa tilanteessa on tärkeää toimia huolella harkiten ja järjestäytyneesti. Olennaista on tukea valtiojohdon toimintaa. Ei pidä syöksähdellä silloin, kun kriisi on päällä. Presidentti ja pääministeri toimivat hyvässä yhteistyössä ja eduskunnalla on koko ajan mahdollisuus ilmaista oma kantansa. Nyt tarvitaan vakaata ja ennustettavaa käytöstä kaikilta toimijoilta.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisut vaativat päättäjiltä yksituumaisuutta ja samanaikaista askellusta myös läheisimmän kumppanimme Ruotsin kanssa. Suomen turvallisuutta on aina rakennettu viisaiden päämiesten toimesta ja luotan myös
tässä ajassa siihen, että maamme ylin johto yhdessä eduskunnan kanssa luotsaa Suomea tilanteen vaatimalla vakaalla tavalla. Kuten presidentti Niinistö viisaasti totesi tämän vuoden valtiopäivien avajaisissa pitämässään puheessa: ”Tässä tilanteessa Suomen ensimmäinen ja tärkein puolustuslinja kulkee maamme rajojen sisällä – ja täällä asuvien ihmisten korvien välissä. On osattava luottaa toisiimme. Siihen, että kukin tekee osansa, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan”. Toivoisin, että tässä vaikeassa tilanteessa presidentti Niinistön toiminta saisi kaikkien poliittisten ryhmien jakamattoman arvostuksen ja tuen.