Eduskunnan ympäristövaliokuntaan tänään valitut sosialidemokraattiset kansanedustajat Marko Asell, Eveliina Heinäluoma, Johan Kvarnström ja Pinja Perholehto ovat tyrmistyneitä oikeistohallituksen ohjelmassaan vetämistä linjauksista.
– Oikeistohallituksen ilmasto-, ympäristö- ja asuntopolitiikka eivät vastaa tämän päivän haasteisin ja tarpeisiin. Tulemme esittämään rakentavaa kritiikkiä ja oman vaihtoehtomme syksyn aikana. SDP ajaa vaikuttavia ilmastotoimia, luontokadon torjumista sekä asuntopolitiikkaa, joka takaa kohtuuhintaisen kodin jokaiselle, he paaluttavat.
Demarinelikkoa huolestuttaa myös erityisesti tieteelliselle tiedolle kintaalla viittaaminen. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) selvityksen mukaan kohtuuhintaista ARA-asuntotuotantoa tarvitaan, koska markkinaehtoinen asuntotuotanto ei pysty vastaamaan erityisesti suurissa kaupungeissa asuntojen kysyntään. Silti hallitus aikoo vähentää ARA-tuotantoa.
– Valtion tukeman asuntotuotannon määrä vähenee ja sitten leikataan vielä asumistukea, mikä iskee suoraan matalapalkka-aloihin ja osa-aikaisiin työntekijöihin. Tässä ajetaan pienipalkkaiset työssäkäyvät kohtuuttomiin tilanteisiin. Pääkaupunkiseudulla hallituksen päätökset eivät tule ainakaan helpottamaan työvoimapulaa, summaa valiokunnan varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma.
Ilmastotutkijat ovat todenneet, että Suomen pitäisi kiireesti aloittaa hiilinielua vahvistavat toimet, jotta hiilineutraaliustavoite 2035 olisi millään tavoin mahdollinen. Hallitus soutaa kuitenkin täysin vastakkaiseen suuntaan ilmastopolitiikassa kompensoimalla jakeluvelvoitetta käytännössä maksamalla verovaroilla siitä, että fossiilisia polttoaineita voitaisiin tupruttaa pakoputkista.
Huolimatta siitä, että hallitus korostaa joka tilanteen tullen talouskurin merkitystä, pelaa se all in -panoksin päästövähennyksien kanssa. Jos tavoitteisiin ei päästä, seuraa siitä voimassa olevien sopimusten mukaisesti sanktioita, joiden osalta hallitus ”varautuu eri vaihtoehtoihin” ja ”arvioi taloudellisia vaikutuksia”.
– Varautumisen ja arvioinnin lisäksi olisi suotavaa myös selvittää, miten mahdollisesti ostettavien nieluyksiköiden miljardilaskusta selvitään, kuittaa Marko Asell. – Joko hallitus ei usko pysyvänsä kasassa vuoteen 2027, jolloin näiden lukujen on täsmättävä, tai sitten se aikoo nakata ongelman seuraavan hallituksen harteille. Joka tapauksessa se toimii edesvastuuttomasti.
Suomi on sitoutunut myös luontokadon pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä, mutta ympäristöministeriön selvityksen mukaan nykylainsäädäntö ei riitä luontokadon pysäyttämiseen.
– Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan osalta tätä ohjelmaa ei todellakaan voi kutsua kunnianhimoiseksi. Luonnon monimuotoisuutta halutaan muka vaalia, mutta sen takaamiseksi tarvittavan luontolain kirjaus loistaa poissaolollaan, ihmettelee Johan Kvarnström. – Siitä, että hallitusneuvotteluihin on pyydetty paikalle asiantuntijoita kuultavaksi, ei ole mitään hyötyä, jos heitä ei kuunnella.
Vielä Säätytalolla Petteri Orpo lupasi yksiselitteisesti, että ilmastolakia ei avata. Hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että kunnille asetettu velvoite laatia ilmastosuunnitelmat perutaan lakimuutoksella.
– Ilmastolakiin kirjattu hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää aktiivisia toimia, joihin tämä hallitus ei näytä olevan halukas ryhtymään. Orpon hallitusohjelman maalailema ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on vain kauniita sanoja, kun tällä saralla kaivataan nimenomaan konkretiaa. Ympäripyöreydellä peitellään tekojen puutetta, julistaa Pinja Perholehto.
Löytyykö ohjelmasta kuitenkin jotain ilahduttavaa?
– On hyvä, että vanhat valtionmetsät suojellaan, mutta nämä yksittäiset toimet eivät yksinkertaisesti riitä. Positiivisena näemme myös ilmastokädenjäljen korostamisen hallitusohjelmassa. On tärkeää, että Suomessa voidaan kehittää sujuvamman investointiluvituksen avulla vihreän siirtymän mukaisia teknologisia ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää ympäri maailmaa, edustajat kiittelevät.
