Suomen ilmastotoimet eivät ole riittävällä tasolla vuoden 2030 EU-velvoitteiden eivätkä vuoden 2035 kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kannalta. Tätä korostetaan sekä Luonnonvarakeskuksen (Luke) tammikuisessa raportissa että eilen valmistuneessa ympäristövaliokunnan yksimielisessä mietinnössä.
– Hiilineutraaliustavoite on vakavasti vaarantunut muun muassa Orpon hallituksen perumien ilmastotoimien takia. Hiilineutraaliustavoitteen kannalta elintärkeä maankäyttösektorin hiilinielu kutistuu, mutta hallitus ei pyri estämään tätä millään tavalla. Sen ilmastopolitiikka lepää yhden kortin eli tulevien teknologisten ratkaisujen varassa, kritisoi valiokunnan varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma.
Nykyhallitus ei ole halunnut jatkaa mm. maaperän päästöjä tehokkaasti hillitsevää kosteikkoviljelyn tukea, nieluja kasvattavaa joutomaiden metsitystukea eikä Puurakentamisen ohjelmaa, rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettua energia-avustusta, fossiilisia päästöjä vähentävää öljy- ja kaasulämmityksestä luopumisen avustusta eikä sähköautojen latauspisteiden rakentamisavustusta.
– Hallitus on luopunut jo todistetusti kustannustehokkaista toimista ennen kuin yhtäkään tehtaanpiippua on edes tulpattu saati hiilidioksidille löydetty sopivaa jatkokäyttöä tai -sijoituspaikkaa. Ilmastonäkökohdat on huomioitava kaikessa toiminnassa ja hallinnon eri tasoilla. Kuten ilmastovuosikertomuksessakin todetaan, nimenomaan kunnat ovat avainasemassa paikallisista ilmastotoimista päätettäessä, ja tästä syystä on erityisen valitettavaa, että hallitus on lakkauttanut kuntien ilmastosuunnitelmien laatimisen rahoituksen, huomauttaa Johan Kvarnström.
Erityinen murheenkryyni on maankäyttösektori, jonka pitäisi olla hiilineutraaliuden vuonna 2035 mahdollistava hiilinielu, mutta joka Luken päivitettyjen laskelmien mukaan on tuolloin päästölähde. Kehitys johtuu pääasiassa turvemaiden päästöistä ja hakkuiden lisääntymisestä. Talouden arviointineuvosto esitti tammikuussa hiilinielujen ylläpitämiseen ja kasvattamiseen aiheuttaja maksaa -tyyppistä taloudellista ohjauskeinoa. Tällainen olisi esimerkiksi maankäytön muutosmaksu.
– Maankäytön muutosmaksua selvittäneen työryhmän raportti julkaistiin tammikuussa, mutta vaarana on, että se kuopataan kaikessa hiljaisuudessa, kun jatkotoimista ei ole kuulunut mitään. Lyhyesti sanottuna maankäyttösektorin toimia on joko hyvän sään aikaan lisättävä tai sitten joudumme ostamaan nieluyksiköitä mahdollisesti kalliiseen markkinahintaan. Tämä jälkimmäinen taas olisi tässä taloustilanteessa, kuten Orpokin eduskuntavaaleja edeltävässä tentissä totesi, ”aivan pähkähullu ajatus”, Pinja Perholehto summaa.
Maankäyttösektorin muutos aiheuttaa taas painetta taakanjakosektorin eli erityisesti liikenteen ja maatalouden päästöjen vähentämiseen.
– Edellinen hallitus asetti maataloudelle 29 %:n päästövähennystavoitteen, mutta nykyhallitus ei ole osoittanut näihin toimiin rahoitusta. Myös liikenteen päästövähennykset voivat osoittautua ongelmallisiksi hallituksen tekemien päätösten takia. Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta ei nostettu tänä vuonna aiemman suunnitelman mukaisesti eivätkä polttoaineverotuksen ja ajoneuvoveron alennukset tai joukkoliikenteen ilmastoperusteisen tuen poistaminen kannusta vähentämään liikenteen päästöjä. On tärkeää, että jo tämä hallitus kiirehtii liikenteen rahoituksen ja verotuksen kokonaisuudistusta, vaikka ilmastotoimien uhkapeli näyttääkin sille maistuvan, Marko Asell päättää.
Ympäristövaliokunta esittää mietinnössään Ilmastovuosikertomuksesta 2023 lausumaehdotuksen, jolla vaaditaan hallitusta päivittämään keskeiset ilmastopolitiikan suunnitelmat ja valmistelemaan lisätoimia.
