Sipilän hallituksen sote-markkinamallin kaatumista ei kovin moni jää suremaan. Vaikka hallitus pyrki aivan loppumetreille asti tekohengittämään monien sote- ja perustuslakiasiantuntijoidenkin kritisoimaa hanketta, joutui härkäpäinen hallituskin sen lopulta tunnustamaan – markkinamalli ajautui umpikujaan.
Nyt onkin keskityttävä siihen, miten seuraavan hallituksen tulisi aloittaa sote-uudistustyö. Toimivan uudistuksen aikaansaanti edellyttää, että Helsinki ja muut suuret kaupungit pääsevät nyt aidosti vaikuttamaan sen sisältöön.
Tähänkin saakka erikoissairaanhoito on toiminut varsin hyvin ja ongelmat ovat olleet perusterveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa. Siksi korjausliikkeet pitäisi tehdä siellä, missä ongelmat ovat ja jättää vähemmälle uusien maakuntahimmeleiden rakentelu.
Erityisesti hoitoon pääsy terveydenhuollossa on vaikeaa. Helsingin sisällä on suuret erot terveysasemien jonoissa. Osalla alueista lääkäriin pääsee parissa päivässä ja osalla aikaa joutuu odottamaan jopa kuusi viikkoa. Tämä ei ole hyväksyttävää.
Tulevaisuuden kannalta ei ole kestävää, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tehdään ottamatta huomioon maan väkirikkaimman alueen eli pääkaupunkiseudun tarpeita.
Viisasta olisi, jos nyt yhteisesti tunnustettaisiin ratkaisujen vaativan myös lisää hoitohenkilökuntaa, niin lääkäreitä kun hoitajiakin. HUS:n edellisen toimitusjohtajan Aki Lindénin viisaat puheenvuorot on syytä ottaa jatkovalmistelussa tosissaan. Vanhustenhoidossa hoitajamitoitus on konkreettinen keino varmistaa riittävä hoitohenkilöstön määrä.
Hallituksen mallissa Uudenmaan maakunta olisi ollut väestömäärältään valtava muihin maakuntiin verrattuna. Uudenmaan alueella asuu yhteensä 1,6 miljoonaa ihmistä, kun vastaavasti pienimmässä maakunnassa Keski-Pohjanmaalla asuu 4 % väkimäärästä eli noin 70 000 suomalaista. Näin merkittävät erot väestöpohjassa asettavat kyseenalaiseksi yhden uudistuksen alkuperäisen tavoitteen eli yhdenvertaisten palvelujen turvaamisen maamme eri osissa. Ainoa järkevä johtopäätös on, ettei yksi malli sovi koko maahan.
Kaupungistuminen on todellisuutta myös Suomessa. Ihmiset hakeutuvat kaupunkeihin opiskelujen, töiden ja muiden ihmisten perässä. Viime vuosina Helsingin väestö on kasvanut nopeammin kuin kertaakaan 1960-luvun jälkeen. Tulevaisuuden kannalta ei ole kestävää, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tehdään ottamatta huomioon maan väkirikkaimman alueen eli pääkaupunkiseudun tarpeita.
Seuraavan hallituksen onkin otettava Helsinki ja muut suuret kaupungit sote-uudistuksen jatkovalmisteluun mukaan alusta lähtien. Näin varmistetaan, että sote-malli rakentuu tulevaisuuden Suomen tarpeita ja mahdollisuuksia hyödyntäväksi.
Julkaistu Demokraatissa 12.3.2019
