Ymmärrän, että elämme huomiotaloudessa ja myös kansanedustajat joutuvat kamppailemaan saadakseen näkyvyyttä ja viestinsä esille. En kuitenkaan ole koskaan voinut hyväksyä sitä, että omaa näkyvyyttä haetaan toisia ihmisiä leimaten ja väheksymällä.
Eräs oululainen kansanedustaja on havainnut keinon saada julkisuutta tätä kautta ja hänet palkitaan valtavalla näkyvyydellä. Viimeksi tänään HS on tehnyt henkilöhaastattelun, jossa edustaja pääsee vieläpä esittelemään omia teemojaan, joita on oikeasti halunnut päästä esittelemään sitä kautta, että ensin tölväisee yhtä Helsingin itäistä kaupunginosaa ja sen asukkaita.
Olen kuullut Itä-Helsingissä kasvaneena ja siellä tänäkin päivänä asuvana Itä-Helsingin mollaamista koko ikäni. Useimmiten puhujat asuvat kaukana, ovat käyneet kerran tai parhaimmassa tapauksessa eivät ole koskaan käyneetkään Itä-Helsingissä.
Tälläinen mollaus synnyttää vastareaktion ja itsessä se on näkynyt aina ylpeytenä omasta kotiseudusta. Täällä järjestetään yhteisöllisiä ostarifestareita ja fanitetaan oman kaupunginosan futisseuraa. Soittolistani täydentyy jatkuvasti uusien itähelsinkiläisten räppärien biiseillä. Kai kaikki tietävät, että Ege Zulu on Roihuvuoresta kotoisin?
Poliittisessa työssä lähiötaustani on näkynyt vahvana haluna tehdä töitä koko Helsingin tasa-arvoisen kehittämiseen eteen. On edistetty kaupunkiuudistuksia, ostariremontteja, rakennettu juoksuportaita ja lisätty nuorisotyön resursseja.
Totta kai Itä-Helsingissäkin on haasteita. Alueelle keskittyy työttömyyttä, matalaa koulutustasoa ja vieraskielisiä perheitä. Tämä näkyy alueen päiväkodeissa, kouluissa ja ostareilla. Siksi olen ajanut voimakkaasti sitä, että alueen päiväkodeille ja kouluille suunnataan lisätukea, jotta kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen koulussa pärjäämiseksi. On myös hienoa, että Myllypuroon saatiin SDP:n pitkän työn ansiosta Itä-Helsingin ensimmäinen korkeakoulu, Metropolian ammattikorkeakoulu.
Joten ihmettelen, viekö se asioita eteenpäin, että pelotellaan ja ihmisiä leimataan, vai olisiko kuitenkin asioiden muuttamiseksi olemassa parempia keinoja? Keinoja, jotka oikeasti auttavat ihmisiä pääsemään kiinni työhön, edistävät suomen kielen oppimista ja kotoutumista sekä tarjoavat nuorille mielekästä tekemistä koulupäivän jälkeen.
Samainen oululainen kansanedustaja kertoo, ettei Suomessa saa puhua maahanmuuttopolitiikasta ilman, että leimataan rasistiksi. Ihmettelen tätä väitettä. Itse koen voivani osallistua maahanmuuttokeskusteluun ihan rakentavilla puheenvuoroilla, toki niillä ei saa Hesarista koko sivun tilaa kuvalla, mutta jokainen itse päättää, mistä lähtökohdista on mukana politiikassa.
Istun toista kautta eduskunnan hallintovaliokunnassa, jonka vastuulle kuuluu maahanmuutto ja kotoutuminen. Tästä tehtävästä käsin olen käyttänyt lukuisia puheenvuoroja, joissa olen painottanut kotoutumisen kehittämistarpeita sekä maahanmuuttajien itsensä velvollisuuksia. Erityisesti kielen oppimisen tärkeyttä. On käsittämätöntä, että maahan tulija joutuu odottamaan kurssien vähyyden takia jopa 9 kuukautta suomen kielen kurssille pääsyä. Tämä oli tilanne ennen Orpon hallituksen kotoutumistyön leikkauksia. Samaan hengenvetoon olen painottanut tukemisen rinnalla jokaisen vastuuta omasta kotoutumisesta, kielen oppimisesta, suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen ja sääntöjen sisäistäminen tärkeyttä. Kotoutumisen tuki ja velvoitteet kulkevat käsi kädessä.
Masentavaa on myös se, että kansanedustajatason ihminen leimaa ilmeisesti ulkonäön ja puhutun kielen perusteella ihmisiä sharia-lain kannattajiksi. Osa näistä hänen kauppakeskuksessa kohtaamistaan ihmisistä on todennäköisesti lähtenyt pakoon sharia-lakia ja täällä heidät leimataan ulkonäön perusteella sen kannattajiksi.
Lopuksi on sanottava, ettei meillä Itä-Helsingissä asunut 90-luvulla lestadiolaisia. Enkä ollut tutustunut vielä nyt julkisuudessa paljon puheenvuoroja käyttäneeseen oululaiseen kansanedustajaan. Olin saattanut kuulla lestadiolaisuuden mainittavan joskus koulun elämänkatsomuksen tunneilla, mutta tietoni tästä herätysliikkeestä olivat hyvin vajavaiset. Kun muutin vuonna 2008 Rovaniemelle opiskelemaan, huomasin nopeasti, että paikkakunnalla asui ja yliopistossa opiskeli paljon lestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvia henkilöitä.
Liikkeeseen kuului paljon sääntöjä, joista en ollut aiemmin kuullut ja heihin tuntui olevan vaikea tutustua, vaikka puhuimme yhteistä kieltä. Tästä huolimatta olin iloinen, että minut otettiin helsinkiläisenä Rovaniemellä hyvin vastaan ja sain Rovaniemellä mahdollisuuden avartaa myös omaa elämänkatsomustani.
