Kaikista hyvistä toiveita huolimatta näyttää siltä, että joudumme kohtaamaan koronan toisen aallon syksyllä. Se tarkoittaa väistämättä myös sitä, että taudin taltuttaminen ja sen taloudellisten vaikutusten tasoittaminen tulevat hallitsemaan myös politiikan keskustelua.
Korona koskettaa koko maailmaa ja sen myötä monet muut politiikan agendaan kuuluvat tavoitteet ovat jääneet sivuun. Moni kansainvälisen politiikan asia odottaa kuitenkin, milloin pääsemme palaamaan uuteen normaaliin ja ratkomaan kansainvälisen yhteisön sisällä olevia jännitteitä.
Yksi vähälle keskustelulle jääneistä jännitteistä on ydinaseriisunta. Vuonna 2021 saatamme olla tilanteessa, jossa meillä ei ole yhtään kansainvälistä ydinaseiden määrää rajoittavaa sopimusta voimassa, kun ns. Uusi Start -sopimus päättyy. Tämä on hätkähdyttävä tieto ja herättää kysymään onko mitään tehtävissä vai toistaako ihmiskunta historiansa virheitä?
Asevarustelu kiihtyi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä kylmän sodan aikana huippuunsa. Eurooppa oli ydinasekiistan keskiössä, sillä Nato oli vuonna 1979 päättänyt sijoittaa Eurooppaan yhdysvaltalaisia risteily- ja keskipitkänmatkan ohjuksia. Myös Neuvostoliitto oli sijoittanut rajoilleen laukaisualustoilla liikuteltavia 5 000 kilometrin kantomatkan ohjuksia, jotka olisivat helposti yltäneet Länsi-Eurooppaan asti.
Vuosi 1987 osoittautui kuitenkin käänteentekeväksi vuodeksi, sillä joulukuussa Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov allekirjoittivat keskimatkan ohjukset kieltävän INF-sopimuksen. Sopimus oli historiallinen ja se on onnistunut rajoittamaan merkittävästi ydinaseiden määrää Euroopassa.
Valitettavasti nykyiset suurvaltojen johtajat ovat hylänneet edeltäjiensä tavoitteet, ja ydinaseiden uhka on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti vuonna 2018 maansa vetäytyvän keskimatkan ohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta. Yhdysvaltojen vetäytymistä seurasi Venäjän vastaava ilmoitus. Myös Euroopan maiden kesken on tehtävää ydinaserajoitusten aikaansaamiseksi, sillä tunnetusti sekä Iso-Britannia että Ranska ovat ydinasevaltoja. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen ydinaseita on sijoitettuna useassa Euroopan valtiossa.
Maailma tarvitsee jälleen rohkeita johtajia, jotka ymmärtävät, ettei asevarustelukilpailun synnyttämä kierre ole kenenkään etu. Ydinaseet lisäävät epävakautta ja turvattomuutta koko maailmassa, sillä yksikin ydinpommi voi surmata välittömästi monia miljoonia ihmisiä puhumattakaan pommin aiheuttamista tuhoista ympäristölle.
Suomi voi edistää omalla toiminnallaan ydinaseriisuntaa. Vuonna 2017 YK:ssa solmittiin ydinaseet kieltävä sopimus. Sopimuksen puolesta äänesti 122 valtiota, ja sen on tähän mennessä allekirjoittanut 82 maata ja ratifioinut 44. Suomi ei kuitenkaan ole sopimuksessa vielä mukana. Sopimus astuu voimaan, kun sen on ratifioinut 50 valtiota.
Sopimukseen liittyminen on perusteltua maalle, joka haluaa edistää paitsi koko ihmiskunnan rauhallista yhteiseloa, mutta jolla on myös oman maantieteellisen asemansa johdosta syytä olla kiinnostunut ydinaseiden olemassaolosta. Linjaus sopimukseen liittymisestä voitaisiin tehdä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä, joka on alkuperäisen aikataulun mukaan määrä tuoda eduskuntaan tämän syksyn aikana.
