Helsinki on Euroopan vehreimpiä pääkaupunkeja. Tämä on tahtotilan ja politiikan tulos, ei sattumaa. Viheralueet ovat jatkuvan rakentamisen paineen alla ja niiden puolustaminen on poliitikkojen tehtävä. Kasvava kaupunki aiheuttaa tietenkin jatkuvan paineen maankäytölle ja olennaista on järkevä suunnittelu, jossa myös tarve päästä luontoon kuin ekologinen näkökulma ja uudistuva kaupunki vaativat tasapainoilua.
Luonnontilainen Keskuspuisto on lähiluonnon helmi. Helsingin monet puistot ja esteettömät reitit takaavat eri tavoilla liikkuvien ihmisten pääsyn luontoon. Rakentamisesta vapaat rannat, saaret ja hyvin hoidetut polut ja kävelytiet kutsuvat ulos ja liikkumaan. Palstat ja siirtolapuutarhat ovat aarteita, joita tarvitaan Helsinkiin lisää, koska olemassa oleviin jonotetaan. Koirapuistoja on paljon ja niiden kunnosta on huolehdittava. Jalkapallokentät ja frisbeegolf-radat kutsuvat pelaamaan.
Helsingissä on valtavasti mahdollisuuksia harrastaa ulkona luonnossa. Pyörällä, meloen, suksilla, jalan, hevosella tai lemmikin kanssa harrastaminen on mahdollista joka puolella Helsinkiä. Lapsille, nuorille ja ikäihmisille on kaikille helposti saavutettavia harrastuspaikkoja ja niitä täytyy Helsinkiin saada lisää ja huolehtia olemassa olevien hyvästä hoidosta.
Lähiluonnon turvaaminen edellyttää ajantasaisia luontoselvityksiä ja arvokkaimpien luontoalueiden säilyttämisen tulee olla prioriteetti. Erityisesti koulujen ja päiväkotien lähelle on mahdollisuuksien mukaan turvattava puisto tai luontoalue, jotta lapset pääsevät turvallisesti lähiluontoon. Samoin päiväkotien ja koulujen pihasuunnittelussa on otettava huomioon turvallisuuden lisäksi ekologiset arvot esimerkiksi materiaalien valinnassa. Luonto ruokkii lasten mielikuvitusta monesti paremmin kuin rakennettu leikkipaikka.
Olen pormestariohjelmassani esittänyt, että seuraavalla valtuustokaudella Helsinkiin pitää perustaa Kansallinen kaupunkipuisto ja otetaan ekologisen kompensaation malli käyttöön. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi rakentamisen alta katoavat luontoarvot kompensoidaan toisaalla. Lähtökohtana tulee olla, että kompensaatio tapahtuu Helsingin kaupungin alueella, mahdollisimman lähellä helsinkiläisiä.
Olen esittänyt, että pääkaupunkimme kehittämisen lähtökohdaksi on otettava planetaarinen hyvinvointi. Tämä tarkoittaa, että tunnistamme ihmisen hyvinvoinnin ja luonnon välisen erottamattoman yhteyden. Ymmärrämme, että ilman hyvinvoivaa luontoa ei voi ihminenkään voida hyvin. Ihmisen ja muun luonnon terveys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia toisistaan.
Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun kehitämme ja rakennamme Helsinkiä, käytämme hetken sen punnintaan, miten toimet vaikuttavat luontoon ja lähellä asuviin ihmisiin. Monesti pienillä muutoksilla hyvinvointi kohenee, oli kyse sitten puiden säästämisestä, valosaasteen ja melun vähentämisestä tai maisemasta ja näköalasta. Hyvinvoiva Helsinki perustuu hyvinvoiville asukkaille.
Helsinkiä pitää kehittää tasa-arvoisesti kaikki kaupunginosat huomioiden, niin että yhteisöllisyys ja osallistuminen ovat mahdollista kaikkialla. Pidän tärkeänä, että huolehdimme pitkän historian omaavien lähiöiden viihtyisyydestä ja kehittymisestä samalla, kun kaupunkiin rakentuu uusia kaupunginosia. Kasvavaan kaupunkiin liittyy myös kasvukipuja. Siksi kaupunkisuunnittelussa on pyrittävä entistä parempaan vuoropuheluun asukkaiden kanssa.
Ota yhteyttä ja kerro, millainen on olisi sinulle parempi Helsinki!
