Jos jostain on tänä syksynä puhuttu, niin kasvusta. Pääministeri Orpon asettama kasvutyöryhmä pähkäilee parhaillaan Varman toimitusjohtaja Risto Murron johdolla kasvutoimien listaa keinoista, joilla Suomen talouskasvun tahti saataisiin kiristettyä. Helmikuussa valmistuvan loppuraportin on tarkoitus tarjota eväitä hallituksen kevään puoliväliriiheen. Kasvutoimien kiireellisyydestä ei ole kahta sanaa – tämän ymmärtääkseen tarvitsee vilkaista vain uutisia, joissa uusista irtisanomisista ja konkursseista kerrotaan päivä toisensa jälkeen.
Liian vähäiselle huomiolle poliittisessa keskustelussa on jäänyt rakennusalan ja asuntotuotannon rooli kasvun vauhdittajana. Rakennusalan yritysten luottamus kysynnän kehitykseen ja työllisyyteen on matalinta koko EU:ssa. Rakennusteollisuuden omien ennusteiden mukaan piristymistä on luvassa aikaisintaan ensi vuoden lopussa.
Näyttää myös siltä, että uusien asuntojen aloitusten taso jämähtää tuleviksi vuosiksi. Leijonanosan tämänhetkisestä asunnontuotannosta kattava valtion tukema ARA-tuotanto lähes puolittuu ensi vuonna, eikä rakennusalan arvioiden mukaan vapaarahoitteinen asuntorakentaminen tule vastoin hallituksen odotuksia täyttämään tätä lovea.
Onkin selvää, että alan syväjäällä on massiiviset vaikutukset paitsi alan työllisyyteen, myös Suomen talouden kehitykseen. Erityisen suurta myrkkyä uusien asuntojen niukkuus on kaupungeille, joille toimivat asuntomarkkinat ovat elinehto. Väestö valuu ennätystahdilla kasvukeskuksiin. Jotta työvoiman huono saatavuus ei aiheuta tulppia kaupunkien taloudelliselle toimeliaisuudelle, tarvitaan riittävästi uusia asuntoja.
Ymmärtääkö hallitus asuntopolitiikan ja kasvupolitiikan kytkökset? Vastauksia kysymykseen voi lähteä hakemaan viidensadan kasvutoimenpiteen alustavasta listasta, joka hallitusohjelmasta taannoin kammattiin. Lista on toistaiseksi rakennusalan vauhdittamisen ja asuntopolitiikan näkökulmasta harmillisen ohut: kasvutoimeksi on kelvannut hallituksen asuntopoliittisista toimista mm. päätös poistaa uusilta asumisoikeusasunnoilta tuki.
Samalla hallitusohjelmassa tunnistetaan kaupunkien rooli talouskasvun vauhdittajina. Kirjausta tulisi toimeenpanna myös asuntopolitiikan työkaluin. Kaupunkien asuntopulapommin tikittäessä pitkäjänteisen asuntopolitiikan työkaluja ei tulisikaan typistää säästökohteiksi, vaan ne tulisi valjastaa kasvun ajureiksi: turvaamaan rakennusalan työpaikat ja verotulot sekä työvoiman liikkuvuus.
Osaksi kasvupolitiikan keinovalikoimaa tulisikin ottaa asuntopoliittisia toimia, joilla rakennusalaa ja uusien asuntojen tuotantoa saataisiin vauhditettua. SDP esitti näitä keinoja jo keväällä: keinoja olisivat esimerkiksi väliaikainen versio ARA:n 10 vuoden lyhyestä korkotuesta vuokra-asuntojen rakentamiseen sekä määräaikainen tukiväline korjausrakentamiseen. Näitä työkaluja on esittänyt myös Rakennusteollisuus.
Kasvupoliittisen projektin tärkeydestä ei ole hallitus- ja oppositiopuolueiden kesken erimielisyyttä, onhan kyseessä hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden rahoituksen yksi keskeisimmistä avaimista. Kun yhteistä kakkua halutaan kasvattaa, ei hyviä ideoita kannata ampua alas ideologisista poteroista käsin.
Pääministeri Orpo on vakuuttanut valmiuttaan toteuttaa hyvät kasvutoimet niiden keksijöiden puoluekirjoihin katsomatta. Puoliväliriihessä hallituksella onkin todellinen näytön, tai sanottaisiinko kasvun, paikka – myös asuntorakentamisen vauhdittamisen osalta.
Kolumni julkaistu Nykypäivä-lehdessä 19.12.2024.
