Orpon hallituksen syksy on käynnistynyt vauhdikkaasti. Haasteita ei hallitukselta puutu: rakentamisalan ahdinko, elinkustannusten nousu ja Ukrainan sodan jatkuminen vaativat päättäjiltä niin ajassa elämistä kuin tulevaan varautumista.
Hallituksen tavoite työllisyyden vahvistamisesta on tärkeä ja toivon vilpittömästi, että siinä onnistutaan. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu työnteolle ja kaikista heikoimmassa asemassa olevista huolehtimiselle. Se vaatii, että jokainen osallistuu yhteiskunnan tärkeiden turvaverkkojen ja palvelujen, kuten koulutuksen ja sosiaaliturvan rahoittamiseen oman kykynsä mukaan. Keneltäkään ei myöskään pidä vaatia mahdottomuuksia, kuten pääministeri Orpo lupasi eduskuntavaalien jälkeen.
Hallituksen ensimmäiset lakiesitykset tulevat eduskunnan käsittelyyn heti syksyllä budjettilakien muodossa. Ennen yksittäisten hallituksen esitysten käsittelyn käynnistymistä eduskunnassa, olisi kuitenkin hyvä, että hallitus arvioi vielä huolella päätösten kokonaisvaikutuksia, koska vaikuttaa siltä, ettei kenelläkään ole ollut kokonaiskuvaa neuvotteluissa sovittujen leikkausten vaikutuksista yksittäisiin ihmisiin ja perheisiin.
Esimerkiksi kaupungissa asuva pienituloinen työssäkäyvä ajetaan todella ahtaalle hallituksen päättämien leikkausten seurauksena. Paljon kertoo se, että pelkästään Uudellamaalla jopa 30 000 työssäkäyvää ruokakuntaa saa asumistukea, koska tulot
eivät riitä kattamaan asumisen kustannuksia. Hallitus aikoo kuitenkin leikata asumistuesta noin 350 miljoonaa euroa.
Erityisen kova päätös on pienituloisten helsinkiläisten näkökulmasta. Hallitus on päättänyt, että asumistuen enimmäismäärä lasketaan Helsingissä samalle tasolle Vantaan ja Espoon kanssa, vaikka neliövuokra on Helsingissä korkeampi. Jopa tuhat pienipalkkaista yksinhuoltajaa on menettämässä asumistuen kokonaan Helsingissä. Nämä ovat ahkeria, työssäkäyviä suomalaisia. Perheellisiä, jotka jo nyt ovat tiukilla. Työllisyyttä leikkaus ei vahvista.
Hallituksen työllisyystavoitteen toteutumista heikentää asuntomarkkinoiden syvä kriisi. Viime viikkoina useita asuntorakentajia on kaatunut tuoden mukanaan työttömyyttä ja talouden epävarmuutta. Suomi on euroalueen maihin verrattuna poikkeuksellisen riippuvainen rakennusalasta. Kyse on merkittävästä määrästä työpaikkoja, perheiden toimeentulosta ja kaikista niistä yrityksistä ja työpaikoista, jotka linkittyvät rakentamiseen. Ilman päättäväisiä toimia rakennusala uhkaa vetää muun talouden perässään taantumaan ja lisätä merkittävästi työttömyyttä. Erityisen pahasti asuntorakentamisen hyytyminen iskee pääkaupunkiseudulle, jossa rakentaminen on iso osa elinkeinoelämää.
Hallitukselta tarvitaan päättäväisiä ja hyvin kohdennettuja toimia, esimerkiksi korjausrakentamisen tukemisen sekä valtion takausten ja korkotuen muodossa, jotta matalasuhdanteessa kohtuuhintaista asuntotuotantoa kasvukeskuksiin saataisiin liikkeelle ja estetään rakennusalan ahdingon syveneminen.
Arvostettu taloustieteilijä Sixten Korkman käytti painavan puheenvuoron hallituksen alkutaipaleella elokuun lopussa. Korkman korosti säästöpolitiikan tärkeyttä velkaantuvan Suomen taloudelle. Samaan aikaan hän kuitenkin korosti, että velkatilanteen vakavuutta yliarvioidaan. Suomi ei Korkmanin mukaan erotu merkittävästi Euroopan unionin jäsenmaiden keskiarvosta, vaikka erottuukin velkaantumisellaan esimerkiksi muista Pohjoismaista. Erityistä huolta Korkman kantoi leikkausten kohdentumisesta samaan väestöryhmään. Sitä tulisi hänen mielestään välttää. Korkmanin mukaan leikkausten aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat hyvin pitkäkestoisia. Toivon, että hallitus ottaa viestin vakavasti ja arvioi päätösten vaikutukset, ennen kuin tehdään peruuttamatonta vahinkoa perheille ja yksittäisille ihmisille.
Kolumni julkaistiin Nykypäivä-lehdessä 6.10.2023.
