Maailman suurin demokratiaharjoitus Euroopan tulevaisuuskonferenssi on ollut käynnissä kesäkuusta alkaen. Konferenssin tarkoitus on kansalaiskeskusteluiden kautta tuoda esille ihmisten näkemyksiä siitä, mikä he toivovat ja edellyttävät tulevaisuuden Euroopalta. Hankkeella halutaan vahvistaa eurooppalaista demokratiaa antamalla kansalaisille mahdollisuus ideoida ja pohtia yhteisen tulevaisuutemme suuntaa.
Osallistun tulevaisuuskonferenssiin Suomen eduskunnan valtuuskunnan puheenjohtajan. Harmittavasti tämän viikonlopun konferenssiin liittyvä täysistunto jouduttiin perumaan, mutta keskustelut jatkuvat koronatilanteesta huolimatta.
Itse olen pitänyt tulevaisuuskonferenssissa esillä EU-yhteistyön tärkeyden lisäksi myös läheisyysperiaatetta. Sen mukaan jäsenmailta siirretään unionille vain sellaisia asioita, joissa yhteinen päätöksenteko tuo todellista lisäarvoa koko unionille. Läheisyysperiaatteen mukaan julkisen vallan päätökset on syytä tehdä mahdollisimman lähellä ihmistä.
EU:n päätäntävallassa on monia asiakokonaisuuksia, jotka on syytä jatkossakin pitää EU-päätöksenteon piirissä. Näitä ovat esimerkiksi jatkossakin kauppapolitiikka, ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät päätökset, sisämarkkinoiden pelisäännöt, yhteinen rahapolitiikka ja sen edellyttämät pelisäännöt.
On kuitenkin asioita, jotka voivat komission tai osan jäsenmaiden näkökulmasta kuulua EU-päätöksenteon piiriin, mutta jotka esimerkiksi Suomen mielestä täytyy säilyttää kansallisessa päätäntävallassa. Annan tästä esimerkin.
EU:n sosiaalirahastoa ei tule tukea
EU:n komissio on tehnyt ehdotuksen EU:n sosiaalirahastosta osana ilmastonmuutoksen torjuntaa ja oikeudenmukaista siirtymää. Esitys saa monelta maalta kannatusta ja sitä on nostettu esiin myös tulevaisuuskonferenssin yhteydessä. Komission mukaan rahasto on tarpeellinen, jotta tuemme oikeudenmukaista siirtymää jäsenmaiden välillä.
Ehdotuksessa rahasto koostuisi EU:n keräämistä omista varoista, kuten muovimaksuista ja vuodesta 2026 alkaen rakennusten ja tieliikenteen päästökaupasta kerättävistä huutokauppatuloista. Näistä varoista myönnettäisiin avustuksia jäsenvaltioille niiden vihreään siirtymään. Avustuksen piiriin kuuluisivat esimerkiksi kansalaisten kasvaneet sähkölaskut.
Suomi katsoo, että tällaiseen ei missään nimessä tule lähteä. Sosiaalipolitiikan tulee säilyä kansallisen toimivallan alaisuudessa. Suomen vahvan sosiaaliturvan ansiosta jäisimme rahojen jaossa karkealle tappiolle, kun avustuksia myönnettäisiin maihin, joissa energiaköyhyyttä ilmenee merkittävästi meitä enemmän. Ei ole oikein, että Suomi joutuisi maksamaan muiden maiden sosiaalimaksuja EU:n kautta, samalla kun sen sisäinen sosiaaliturvajärjestelmä toimii muita paremmin.
On asioita, kuten sosiaaliturva, johon EU:n ei tule omassa päätöksenteossaan puuttua. Vaikka sosiaalirahastolla edistettäisiin kestävää siirtymää, eivät syyt pyhitä keinoja, jotka pahimmillaan loisivat maiden välille suurta tyytymättömyyttä varojen oikeudenmukaisesta jakaumasta.
