Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi sodan Euroopan mantereelle. Ukrainalaisiin kohdistuva hyökkäys on samalla hyökkäys kaikkia eurooppalaisia ja eurooppalaista elämäntapaa kohtaan
Presidentti Putinin puheet etupiireistä, vaatimukset sotilasliitto Naton laajenemisen lopettamisesta ja uhkailut ydinaseen käyttämisestä kertovat käsittämättömästä ajatuksesta palata vanhaan kylmän sodan aikaiseen kauhun ja voimapolitiikan aikaan.
Suomi ja koko Euroopan unioni ovatkin antaneet yksituumaisen tukensa Euroopan unioniin kuulumattomalle Ukrainalle. Ukrainalle annetaan laajaa taloudellista, sotilaallista, kuin myös humanitaarista apua. EU on ollut yhtenäinen Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden kohdalla. Länsimaat ovat nousseet vahvasti puolustamaan rauhan ja ihmisoikeuksien arvoja.
Euroopan turvallisuuspoliittiset mannerlaatat liikkuvat Venäjän käynnistämän Ukrainan sodan myötä. Myös Suomi joutuu arvioimaan oman turvallisuusympäristönsä muutosten vaikutuksia turvallisuuslinjaansa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on paitsi loukkaus suvereenin valtion koskemattomuuteen myös paluu aikaan, jonka uskoimme olevan Euroopassa takana päin. Hyökkäys Ukrainaan on hyökkäys eurooppalaisia arvoja vastaan. Se pakottaa meidät reagoimaan määrätietoisesti ja vahvasti.
Näin vakavan aggression edessä myös EU:n on näytettävä yhteisönsä todellinen voima. Euroopan unioni ei ole sotilaallinen suurvalta, mutta se on taloudellinen voimatekijä ja siviilivalta. Sotilaallisen uhan edessäkin EU:n pelotevaikutus syntyy jäsenvaltioiden yhteisvoimasta ja yhtenäisyydestä.
Paradoksaalista tilanteessa on, että Putinin sotaretki on jo nyt johtanut täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin mihin tällä julmalla sotilaallisen voiman käytöllä sanotaan pyrittävän. Kaiken tapahtuneen jälkeen Ukraina näkee itselleen vain yhden vaihtoehdon ja se on eurooppalainen elämäntapa.
Suomi on rakentanut omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa kestävällä tavalla kumppanuuksien rakentamisen kautta, välttäen suhdannepolitiikkaa. Tavoitteena on suomalaisten turvallisuuden takaaminen ja sen estäminen, että Suomi ajautuisi sotilaalliseen konfliktiin. Linja on osoittanut kestävyytensä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on nyt tosipaikan edessä. Suomi tukeutuu edelleen vahvaan ja uskottavaan omaan puolustukseen, jonka kulmakivenä on säilynyt yleinen asevelvollisuus. Puolustuksemme ytimessä on yleisen asevelvollisuuden mahdollistama 280 000 koulutetun sotilaan reservi, jota harva isokaan maa voi esittää. Olemme rakentaneet pitkäjänteisesti myös monipuolisia kumppanuuksia puolustuksen alalla.
Suomelle Euroopan unioni on jäsenyyden alkuajoista lähtien ollut myös turvallisuusyhteisö; tänään vielä enemmän kuin kukaan runsas 20 vuotta sitten ajatteli. EU-yhteistyö kehittyy sekin mm. monipuolisten yhteisten kehityshankkeiden kautta. Pohjoismaista erityisesti Ruotsin kanssa Suomella on tiivis yhteistyö puolustuksen alalla. Myös Nato-kumppanuus on vahvistunut vuosi vuodelta. Yhteinen harjoittelu on lisännyt puolustusvoimiemme osaamista ja varmistanut NATO-jäsenyysoption käyttömahdollisuuden omalta puoleltamme.
Jännitteet eivät tule poistumaan Euroopasta Ukrainan sodan ratkettuakaan. Siksi myös Suomella on oltava oman ja koko Euroopan turvallisuuden takaamisen kannalta kestävät eväät Euroopan muuttuvan turvallisuusarkkitehtuurin rakentamiseksi. Emme kuitenkaan rakenna turvallisuuttamme raunioiden päälle vaan pikemminkin vahvistamme olemassa olevaa rakennusta uusien järistysten varalta.
Suomen on oltava aloitteellinen eurooppalaisen puolustus- ja turvallisuusyhteistyön edistämiseksi. EU:n turvatakuita on selkeytettävä ja konkretisoitava. Nykyinen turvatakuulauseke velvoittaa EU-maita avunantoon ”kaikin käytettävissä olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti” silloin, kun jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Kirjaus on itsessään jopa painokkaampi kuin Naton artikla viisi, joka velvoittaa sotilasliittoon kuuluvia maita auttamaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-maata toiminnalla, jonka avustava valtio katsoo tarpeelliseksi.
Tarvitsemme vahvat EU:n turvatakuut, sillä Euroopan turvallisuuden kysymyksissä emme voi olla ulkopuolisen myötätunnon varassa. Euroopan on otettava kuskin paikka maanosan turvallisuuden takaamiseksi. Suomen turvallisuuslinja on tehty huolella harkiten ja päämääränä on aina ollut Suomen ja suomalaisten turvallisuuden varmistaminen.
