Selvitysryhmä nostaa raportissaan asuntopolitiikan avainsanoiksi pitkäjänteisyyden ja ennakoitavuuden ja varoittaa suurista tempoilevista suunnanmuutoksista.
– Orpon hallitus ei ole malttanut odottaa raportin valmistumista, vaan se on ryhtynyt jo äkkiliikkeisiin lopettamalla aso-tuotannon, saksimalla asumistuen, vähentämällä kohtuuhintaista asuntotuotantoa ja ryöstämällä asuntorahaston muihin tarkoituksiinsa. Tämä hallitus ei harjoita vastasyklistä vaan paremman tiedon vastaista asuntopolitiikkaa, lataa ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (sd).
Eilen 13.3. julkistettu ministeri Kai Mykkäsen tilaama raportti Julkisesti tuetun asuntotuotannon merkitys ja kehittäminen 2020-luvulla on pitkälti samalla linjalla asuntopolitiikan isosta linjasta kuin SDP. Raportin suositukset ovat kuitenkin osin ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.
– Selvitysryhmän esittämät vaatimukset asuntopolitiikan pitkäjänteisyydestä ja ennakoitavuudesta ovat kuin suoraan vaihtoehtobudjetistamme. Olemme SDP:ssä samaa mieltä raportin keskeisten johtopäätösten kanssa ja avoimia myös esimerkiksi ara-järjestelmän kehittämiselle. Katsomme kuitenkin, että asuntopolitiikasta pitäisi linjata parlamentaarisessa yhteistyössä, jotta voitaisiin välttää poukkoilevia ja harkitsemattomia päätöksiä, Pinja Perholehto toteaa.
– Selvitysryhmä suhtautuu meidän tavoin kielteisesti hallituksen aikeisiin tehdä ara-asuntojen vuokrasopimuksista määräaikaisia, sillä on tärkeää taata asumisen pysyvyys. Ryhmä arvioi myös, että hallituksen lopetuslistalla olevien, mutta suosittujen aso-asuntojen avulla voitaisiin ehkäistä segregaatiota alueilla, joille ei ole perusteltua olettaa rakentuvan riittävää omistusasumista, Marko Asell huomauttaa.
Raportissa korostetaan, että julkisen asuntotuotannon tuki ja asukkaille myönnettävä asumistuki täydentävät toisiaan, sillä näiden yhteispelillä varmistetaan, että tarjolla on asuntoja, joihin asukkailla on varaa, ja samalla estetään asuinalueiden eriytymistä. Hallituksen linja on kuitenkin ollut supistaa molempia tukia, sillä se katsoo, että vuokra-asuntoja pitäisi tuottaa olla ennen kaikkea vapaarahoitteisesti ja julkinen asuntotuotanto pitäisi kohdentaa tehokkaammin kaikkein pienituloisimmille asukasvalinnan tulorajojen avulla.
– Tässäkin selvityksessä todetaan, että ara-vuokra-asunnot kohdentuvat jo nyt hyvin eli pääosin pieni- ja keskituloisille. Vaarana on, että keskittämällä asunnot vain kaikkein vähäosaisimmille toistetaan 1990-luvun virheet ja luodaan puolivahingossa ei-toivottuja vuokratalokeskittymiä. Jos asukasvalintaan tehdään muutoksia, niistä pitäisi säätää herkällä korvalla kuunnellen, mutta tällaisessa toimintatavassa rymistellen etenevä hallitus ei ole juuri kunnostautunut, Johan Kvarnström arvioi.
Selvitysryhmä teki myös kiinnostavia ehdotuksia.
– Raportissa ehdotettiin ara-asukkaiden vuokrien porrastamista tulojen mukaan, mistä herää kysymys, voidaanko tämä tehdä kestävästi ilman raskasta byrokratiaa ja tuloloukun muodostumista, jos asukkaan tulot nousevat vain hetkellisesti. Yhtenä asuinalueiden eriytymistä ehkäisevänä keinona nostettiin esiin myös ns. sekatalot, joissa samassa taloyhtiössä asuu sekä omistusasujia että ara-vuokralaisia. Tätä on Helsingissä aiemmin kokeiltukin, Heinäluoma pohtii.
