Marinin hallituksen aikana käynnistetty maankäytön muutosmaksun selvitystyö valmistui toissaviikolla. Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (sd) näkee raportissa aineksia jatkotyöstöön.
– Metsäkatoa torjuvasta maankäytön muutosmaksusta olisi hyvä aloittaa, mutta tarvitsemme vieläkin kokonaisvaltaisemman ratkaisun luontokadon hillintään. Luontohaittamaksu olisi tähän kohdistettu ja oikeudenmukainen väline, hän ehdottaa.
Maankäytön muutosmaksu koskisi tilanteita, joissa metsämaata otetaan muuhun käyttöön. Tällöin pienennetään metsän hiilinielua, mikä vaikeuttaa Suomen kykyä saavuttaa kansainvälisiä ilmastotavoitteitaan.
– Talouspolitiikan arviointineuvostokin kehotti juuri raportissaan hallitusta luomaan hiilinieluja tukevia kannustimia ja korosti nimenomaan aiheuttajan korvausvastuuta hiilinielujen supistumisesta. Nythän näyttää siltä, että Suomi joutuu ostamaan korvaavia nieluyksiköitä kansainvälisiltä markkinoilta ja tämä lasku lankeaa meidän kaikkien maksettavaksi, Heinäluoma huomauttaa.
Maankäytön muutosmaksua selvittänyt ryhmä suunnitteli tasamaksun suuruudeksi 5000 euroa hehtaarilta. Raportin mukaan maksu voitaisiin saada käyttöön ripeästi toimien jo vuoden 2025 alusta lähtien ja arvion mukaan siitä voitaisiin tulouttaa valtion alijäämäiseen kassaan jopa 30 miljoonaa euroa vuosittain.
– Tarkoitus ei ole rokottaa maanviljelijöitä uudella maksulla tai torpata uusia rakennusprojekteja, vaan nimenomaan ohjata maankäyttöä tehokkaammaksi ja luontoarvot paremmin huomioivaksi. Maataloudessa pitäisi tarjota pellonraivaukselle poliittisin toimin enemmän vaihtoehtoja siten, että raivaus toteutettaisiin vain sellaisissa tilanteissa, joissa se on kustannuksesta huolimatta taloudellisesti kannattavaa. Rakentamisessa taas esimerkiksi voimalarakentamista olisi mielekästä ohjata metsistä esimerkiksi jouto- ja kitumaille, Heinäluoma pohtii.
Maankäytön muutosmaksuun kaavailtiin aiheuttaja maksaa -periaatetta eli metsäkatoa aiheuttava taho olisi velvollinen maksamaan aiheuttamastaan haitasta. Heinäluoma kannattaa useiden tutkijoiden esillä pitämän periaatteen laajentamista myös luontokatoon.
– Luontokatoa voitaisiin hillitä ilmastopolitiikassa jo tehokkaaksi osoittautuneen päästökaupan tyyppisellä taloudellisella ohjauskeinolla, jossa haitalla on hinta. Säätely pitäisi ulottaa kaikkeen ihmisen aiheuttamaan toimintaan, joka heikentää luontoa tai kaventaa lajien elinmahdollisuuksia. Näen myös tärkeänä, että haittamaksun rinnalla kehitetään toista välinettä, ekologista kompensaatiota, jossa ajatuksena on, että luonnolle aiheutettu haitta voidaan kompensoida esimerkiksi lisäämällä suojelua toisaalla. Vapaaehtoinen kompensaatio on jo nyt mahdollista luonnonsuojelulain nojalla.
Heinäluoma korostaa, että näitä luontokadon pysäyttämisen lainsäädännöllisiä välineitä on tarpeen kehittää tulevalla EU-parlamenttikaudella myös EU-tasolla.
– EU:n ajatus on olla yhtenäinen sisämarkkina ja ympäristösäätelyn tulisi olla yhtä kireää koko EU:n alueella, jotta kilpailuolosuhteet ovat tasapuoliset. EU:n on edistettävä jatkossakin tätä säätelyä kunnianhimoisesti, sillä ilmastonmuutos ja luontokato ovat aikamme suuret kriisit.
